Yhtä hyvin voisimme kysyä,onko lääketieteellä tulevaisuutta? Molempiin kysymyksiin on kyllä vastaus,mutta nykyinen lääkepainotteinen hoito arveluttaa?Se on ehkä tulossa tiensä päätökseen,tai ainakin umpikujaan nykymuodossaan? Samalla tavalla kuin monet muutkin elämämme osa-alueet.Nyt ilmaston muutoksen myötä meitä herätellään.Tuleekin mieleen sanonta; Eletään kuin lepikossa sika,kunnes korjaa maksavika. Tarkoitan tällä enemmän talouselämän ja politiikan ongelmia kuin terveyden ja sairaanhoitoa,mutta kyllä silläkin sektorilla jo hälytyskellot soi.Lääkkeiden saatavuus on ajoittain takkuillut,resussit heikoilla,vanhustenhoito ongelmat ja niin edelleen.
Ikuisena optimistina näkisin että nämä ovat seikkoja jotka pakottavat lääketieteen ja meidät kuluttajat kohti uutta parempaa.Lääketiede tulee keksimään ihmiskehon ja mielen alueelta löytöjä ja menetelmiä joilla voidaan tukea ihmisen omien entsyymien ja henkisen ytimemme tehostumista parantumiseen sisältä päin eikä vain ulkoa sisälle päin.Samalla itsehoito ja vastuun ottaminen itsestä ja terveydestämme nousee arvoonsa,hoidettiimpa ihmistä lääketieteen tai luontaisin keinoin ja parhaimmillaan ne toimivat yhteistyössä,tukien toisiaan.Kriisien kautta tässä niinkuin kaikessa muussakin mennään kohti uutta parempaa,vanhasta uuteen.
Näitä aavisteluja,ajanilmiötä päässäni pyöritellen osui eteeni lappunen,jonka olin kirjoittanut n.25 vuotta sitten,eipä tainnut olla sattumaa:
Luonto seuraa meitä geeneissämme.Kuta koneellisemmaksi,monimutkaisemmaksi sivistyksemme tulee,sitä todennäköisempää on,että r o m a h d u s p a k o t t a a meidät takaisin luonnon helmaan. Tulevaisuutemme riippuu kyvystämme sulattaa yhteen tieteen saavutukset luonnon viisauden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti