Jostakin syystä viime aikoina tuo Lääkäri Helena Siikalan lausahdus ravitsemusluennon lopuksi on pyörinyt mielessäni.Koen sen tavallaan vapauttavanakin tässä diettien ja eri ravitsemussuosituksien viidakossa.Kaikki ne ovat niin ehdottoman oikeassa,ota heistä selvä?
Tarkallensa ottaen hän totesi; olen ollut ehdoton kasvissyöjä ja välillä elävän ravinnon syöjä,peräti tiukkapipoinen,mutta nyt olen tullut siihen tulokseen,ettei ehkä olekkaan yksistään tärkeää,mitä syö,vaan miten syö? Hän täsmensi sanomaansa näyttäen kaaviokuvin,mitä elimistössä ja ruuansulatuselimistössä tapahtuu,jos syödään vihaisena,kiireisenä,hermostuneena,tai kun syödään rauhassa,kiireettömänä ja kiitollisin mielin,siunaten. Hän jopa kehoitti jättämään aterian väliin,mikäli on pahasti negatiivinen olo. Samoin hän neuvoi lasta ruokittaessa ottamaan huomioon saman säännön. Etenkin siunatessani ruokani, vilahtaa tämä Helenan ohje usein mieleeni. Hän puhui myös ruuan siunaamisesta ja kiittämisestä,sen voi osoittaa äiti maalle ja ruuan tuottajille yhtä hyvin kuin Isä/Äiti Jumalalle. Hetken hiljentyminen rauhoittaa mielen ja kehon vastaanottavaiseksi,"yhteistyö alkakoon". Minulle on ollut pitkään tärkeää pyytää siunaus pöydän antimiin,ruokaani ja että se siunautuisi kaikille riittäväksi. Laitampa pari sellaista tähän loppuun.
Olkoon rukamme siunattu Isän Pojan ja Pyhänhengen nimessä,totuudessa ja voimassa,Äidin tyttären ja Pyhän sielun viisaudessa,valossa ja rakkaudessa.Siunautukoon ruokamme kaikille riittäväksi ja terveydeksi
2 Maasta vilja versoaa,aurinko sen kypsyttää,teitä aurinko ja maa,emme tahdo unhoittaa. kiitos,kiitos,kiitos!
Tuon kolminaisuuden olen löytänyt kauan sitten kirjasta Pyhä Sofia.Siinä puhutaan että tulee olla kaksi kolmiota ja niistä syntyy kuusi sakarainen tähti,silloin on tasapaino,maskuliini ja femini,se on meissä,äiti maassa ja Jumaluudessa. Tuntuu loogiselta. Jomman kumman siunauksen teen aina hiljaa mielessäni,kädet lautasen kupeella,olinpa kotona,kylässä,tai ravintolassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti